Pihamme läpi vaeltaa jos jonkinlaista kulkijaa. Liian usein olen huomannut katuportin möllöttävän apposen avoinna. Mikäs sen mukavampaa pienelle villakoiralle, kun sujahtaa avoimesta portista kadulle sekoilemaan. No jotenkin kai tämän takia pidän portista enemmän suljettuna, kuin avoinna.
Pohdin tätä problematiikkaa itseasiassa jo kauan sitten, mutta tuolloin en keksinyt asialle mitään järkevää ratkaisua. Enhän voi,enkä haluakkaan olla kokoajan valvomassa näitä kulkijoita.
Sama suljetun portin toive näyttää olevan myös monilla muilla asuinalueeni pihoilla. Olen nähnyt kaikenkarvaisia kehotuksia "ettetkö te tajua sulkea porttia"-tyyppisistä ratkaisuista. Itselleni nyt kuitenkin toimivat usein paremmin jotenkin positiiviskannusteisemmat kehotukset ja juuri sen takia en tällä kertaa liimannut porttimme pieleen sadattelua pääkallokuvien kera. Jätin asian siis hautumaan.
Asiasta kukkaruukkuun ja sen kautta takaisin aiheeseen..
Muistatteko pienenä niitä kirjasia joihin kaverit, tutut, vanhemmat ja tuttavat kirjoittivat runoja ja joihin liimattiin tarroja ja kiiltokuvia?
Minullakin oli sellainen. Mustakantinen, ihan pikkuinen.
Joitakin päiviä sitten siivotessani löysin kyseisen kirjasen kaapinperukoilta ja ryhdyin heti fiilistelemään suloisia lapsuusmuistoja.
Selaillessani runoja löysin lorun portista. Ajattelin heti mielessäni että olisipa portti, jonne tuon voisi.... No niin niin! Sinneppä siis. Tuumasta toimeen ja askarteluhommiin.
Kaivoin kaapista lisää romua ja löysin vanhan puukehyksen, paperia, kynän..
Pohdin tätä problematiikkaa itseasiassa jo kauan sitten, mutta tuolloin en keksinyt asialle mitään järkevää ratkaisua. Enhän voi,enkä haluakkaan olla kokoajan valvomassa näitä kulkijoita.
Sama suljetun portin toive näyttää olevan myös monilla muilla asuinalueeni pihoilla. Olen nähnyt kaikenkarvaisia kehotuksia "ettetkö te tajua sulkea porttia"-tyyppisistä ratkaisuista. Itselleni nyt kuitenkin toimivat usein paremmin jotenkin positiiviskannusteisemmat kehotukset ja juuri sen takia en tällä kertaa liimannut porttimme pieleen sadattelua pääkallokuvien kera. Jätin asian siis hautumaan.
Asiasta kukkaruukkuun ja sen kautta takaisin aiheeseen..
Muistatteko pienenä niitä kirjasia joihin kaverit, tutut, vanhemmat ja tuttavat kirjoittivat runoja ja joihin liimattiin tarroja ja kiiltokuvia?
Minullakin oli sellainen. Mustakantinen, ihan pikkuinen.
Joitakin päiviä sitten siivotessani löysin kyseisen kirjasen kaapinperukoilta ja ryhdyin heti fiilistelemään suloisia lapsuusmuistoja.
Selaillessani runoja löysin lorun portista. Ajattelin heti mielessäni että olisipa portti, jonne tuon voisi.... No niin niin! Sinneppä siis. Tuumasta toimeen ja askarteluhommiin.
Kaivoin kaapista lisää romua ja löysin vanhan puukehyksen, paperia, kynän..
.. Naulan, vasaran ja lähdin matkaan.
Siellä se nyt komeilee. Mielestäni juuri haluamani, positiiviskannusteinen portinsulkupyyntö :)
Josko se nyt edes kerran saisi jonkun ajattelemaan..ehkä.
(Jos kuvista ei saa selvää, kyltissä lukee:
" Ken edellä ravaa se portin avaa, ken jäljessä kulkee se portin sulkee. Kiitos :)" )
Sitten vielä pari muuta juttua. Muistatteko vielä kun kerroin kuormalavoista itse rakentamastamme puutarhajätekompostista? Kts Kuormalavoista puutarhakomposti
Syksyllä täytimme jälleen kompostin laitojaan myöten täyteen ja kuten kuvasta näkyy, on komposti talven aikana painunut mukavasti. Painuminen kertonee käymisprosessista ja puutarhailua varten kehittyvästä mullasta! Oijoij, kohta saadaan kuohkeaa itsetuotettua luomumultaa puutarhaistutuksille.
Terkkuja myös pihalta. Muutama pikkuinen nykerö punkee jo maasta.
Hyvää viikonloppua! Jäämme seuraaman pihassa lenteleviä variksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan mielelläni vastaan kommentteja tai terveisiä.
Kiitos kun vierailit NoKuLasSa. Toivottavasti palaat pian! :)